9 vuotta meni ja jälleen löydän itseni koulun penkiltä. Ensimmäisestä päivästä selvitty hyvin tai ainakin olen kotona ehjin nahoin. 🙂 Kaikki on taas ihmiselle uutta ja ihmeellistä, mutta tällaisista asioista huomaa hyvin, kuinka sopeutuvainen ihminen lopulta on. Elämässä tulee vastaan paljon tilanteita, jolloin tuntuu, ettei niistä pääse yli eikä ympäri, mutta kummasti sitä aina eteenpäin mennään tavalla tai toisella. On osattava tehdä ratkaisuja, olkoon seuraus sitten mikä tahansa ja kantaa vastuu myös seurauksista! Se on tärkeää. Niistä opit kaikista parhaiten ja meillä jokaisella on varmasti joku, edes yksi ihminen, joka on aina tukenasi ja apunasi, teet/päätät mitä tahansa.
Tänään laitoin vilkun päälle ja käännyin uudelle rampille, joka vie kohti yhtä pitkäaikaista unelmaa, jonne varmasti on myös mutkainen ja kivinen tie. Jos rengas puhkeaa matkalla tai meinaa polttoaine loppua ennen kuin pääsen perille, niin onneksi minulla on kyydissä rakkaita ihmisiä, jotka vaihtaa renkaan tai tuo polttoainetta (kengurubensakin käy hätävarana ;), että pääsen perille. <3
Tavoittele rohkeasti unelmiasi!!