Väsymystä pukkaa, mutta sitkeästi etiä päin. Ensimmäiset näytöt koulussa suoritettu ja loppuja näyttöjä puserran kovaa vauhtia. Kummisetäni antoi viime keväänä niin ison ja hyvän porkkanan, että pakkohan se on saada, minähän en tyydy baby porkkanaan 😀 Eli Thaimaan lämpö kutsuu, jos jouluksi saan kouluhommat purkkiin.
Haastan itseäni useasti ja haasteiden voittaminen auttaa jaksamaan eteen päin. Haasteiden ei tarvitse olla suuria, vaan pienetkin arkisetkin asiat toimivat ainakin itselläni motivaattorina. Välillä menee liian lujaa ja kuulenkin usein ystäviltäni ja vanhemmiltani, että jarruta vähän sekä muista levätä. Joskus joudunkin pakottamaan itseni olemaan ja olla tekemättä mitään. Kun onnistun siinä, on hyvä mieli sen jälkeen ja huomaa jaksavansa paremmin. Kerran pitkän päivän jälkeen tulin kotiin, käynnistin tietokoneen ja meinasin aloittaa koulutehtävän tekoa, mutta voimani oli aivan loppu. Laitoin tietsikan kiinni ja ajattelin, että eihän maailma voi kaatua yhdestä tehtävästä ja eiköhän löydy vakavempiakin asioita tästä maailmasta, kuten oma terveys. Nukuin yön hyvin ja aamulla olin aivan uusi ihminen. 🙂 Virtaa oli taas kuin pienessä duracelissa ja tehtävän teossa ei kauaa nokka tuhissut. Myönnän palautin tehtävän myöhässä, mutta istelläni oli parempi olla henkisesti, että fyysisesti.
Välillä tuntuu pahalta sanoa ei, mutta nykyisin olen merkannut itselleni kalenteriin ylös ”omaa aikaa”, jolloin en tee töitä tai tukkajuttuja. Tällaisella ajalla en välttämättä edes tapaa ystäviäni, jos en jaksa.
Väillä kannattaa hastaa itsensä pienissäkin asioissa, mutta tietenkin oman jaksamisen rajoissa! Sekin palkitaan, vaikka sitä ei välttämättä aina huomaakaan. Pienikin porkkana on terveellinen. 😉